Julkaistu ensimmäisen kerran Oulun vaalipiirin Vihreät ry:n viikon vieras -kirjoituksena 10. lokakuuta 2011:

Yksilö yhteiskunnan muutosjohtajana

Maailma ei ole valmis ja se muuttuu koko ajan. Jokainen ihminen vaikuttaa tietäen tai tiedostamattaan yhteiskunnan kehitykseen. Rahan käyttö ja sen keräämistapa, työskentely, harrastukset sekä sosiaaliset suhteet ovat tapoja vaikuttaa kehityksen suuntaan. Jokainen voi olla osa muutosta.

Tietynlaisen poliittisen ajattelun mukaan ihminen toimii aina itsekkäästi: Loppujen lopuksi tämä koituisi yhteisön parhaaksi, kun parhaat kyvyt taistelevat itsensä menestykseen. Näiden menestyneiden yksilöiden pöydiltä ajatellaan tippuvan murusia vähempiosaisille. Ympäristönsuojelu hoituu kapitalismin säännöillä: pienentyvien voittojen pelossa muutetaan toimintaa siten, että ympäristö ei muutu epäedulliseksi. Suuret yritykset eivät kuitenkaan usein välitä paikallisista tai pitkän aikavälin ongelmista. Tässä ajattelussa yhteiskunnan rooli halutaan pitää pienenä, ettei se rajoita yksilön vapautta ponnistella omaksi parhaakseen. Ympäristön objektit nähdään välineinä taistelussa kohti omaa menestystä; jokainen suojelee itseään muilta omaa etuaan ajavilta tahoilta.

Edellä mainitulle on vastakkainen suuntaus, jossa ihminen on kiinteä osa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan rooli on merkittävä: heikoimmista pidetään huolta ja ihmisten tekemistä rajoitetaan, jos se on uhka yhteisölle. Tässä ajattelussa yhteiskunta tukee yksilön menestystä, jolloin vahvan yhteisön olemassa olo koituu yksilön parhaaksi. Joidenkin mielestä tämä tukee itsekästä ajatusmallia, jossa yksittäisen ihmisen ei tarvitse ajatella muiden hyvinvointia, koska yhteiskunta pitää kaikista huolta. Kuitenkin koska kyseinen yhteiskunta muodostuu juuri näistä ihmisistä, on näiden yhteiskunnan osasten ajateltava epäitsekkäästi myös toisten etua. Tässä ajattelussa ihmisen ympäristöllä on arvo sellaisenaan; muut ihmiset ja luonto eivät ole välineitä omassa selviytymisessä. Tällaisessa maailmassa ihmiset voivat olla avoimia ja luottaa toisiinsa.

Verkottunut tietoyhteiskunta tuntuisi suosivan edellä mainituista poliittisista ajattelutavoista jälkimmäistä. Ihmisten on yhä helpompi olla tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa. Tiedon jakaminen on helppoa: toisten ideoita jalostetaan ja annetaan tuotokset edelleen toisten käytettäviksi ja muokattavaksi. Tässä mallissa itsekkään toimijan on yhä vaikeampi käyttää muita hyväkseen: yhteiskunnan verkostot paljastavat epäkohdat ja tuovat esille muualla käytetyt vaihtoehtoiset toimintatavat. Vapaan tiedon verkottunut yhteiskunta toimii kohti tasa-arvoista maailmaa, koska tieto parhaista käytännöistä leviää nopeasti.

Nykyinen maailman meno ei miellytä isoa osaa ihmisistä: Valtioiden ja lopulta koko ihmiskunnan pitänee jossain vaiheessa siirtyä yhteiskuntajärjestelmien seuraavalle tasolle; siirtymä saattaa olla vaikea. Kapitalismin mallimaassa Amerikan Yhdysvalloissa osoitetaan mieltä rahamaailman suurtoimijoita vastaan. Finanssijärjestelmä on kriisissä ja ihmiset marssivat Etelä-Euroopan kaduilla. Onko siirtymä jo alkanut?

Haluatko sinä toimia suljetun vai avoimen yhteiskunnan puolesta?


Jani Untinen
Kalajokilaakson Vihreät ry:n hallituksen jäsen