Julkaistu ensimmäisen kerran Oulun vaalipiirin Vihreät ry:n viikon vieras -kirjoituksena 21. tammikuuta 2013:

Kaupunki vai maaseutu?

Minne menevät innokkaat ja kunnianhimoiset ihmiset? No hehän menevät maailmalle! Ennen maalaisille saattoi riittää, että siipiä lähdettiin kokeilemaan lähimpään kaupunkiin. Mutta ei nykypäivänä. Maapalloistuminen on tehnyt Suomesta sen kotikylän, josta halutaan lähteä ulos. Kotikunta on entisaikojen nurkkakamari, josta nyt ainakin halutaan pois.

Ihmiset etsivät omaa paikkaansa yhä enemmän samanmielisten ja samoista asioista kiinnostuneiden keskuudesta. Tämä on tullut entistä helpommaksi, kun Internetin välityksellä voi vaivattomasti pitää yhteyttä eri puolilla maailmaa elävien ihmisten kanssa. Isoihin kaupunkeihin muutetaan nuorena, kun halutaan vilkasta kasvotusten tapahtuvaa kanssakäymistä muiden saman ikäisten kanssa.

Tässä tulee ilmi keskittämiseen liittyvä ongelma: pitäisikö ihmisen toimintaa maantieteellisesti keskittää sinne missä on jo kaikkea, vai pitäisikö toimintaa hajauttaa ympäri maata? Tietoliikenneyhteydet mahdollistavat etätyöskentelyn, mutta ihmiset kaipaavat myös fyysistä
kontaktia lajikumppaneihinsa; tätä eivät tunnu kaikki ICT-intoilijat tajuavan. Varsinkin parinmuodostusta suunnittelevalle viettiensä armoilla tuskailevalle feromoniennuuhkijalle oikeassa maailmassa tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen on välttämätöntä.

Olisiko paras tilanne sellainen, jossa isojen kaupunkien keskustoissa asuisivat nuoret aikuiset ja maaseudulla asuisivat nuoret perheet ja vanhukset? Tämä tarkoittaisi tietysti sitä, että ihmisten tulisi muuttaa elämänsä aikana ainakin kahdesti kaupungin ja maaseudun välillä. Vihreillä
tuntuu joskus itselläänkin olevan hukassa tämä kaupunkien ja maaseudun suhde. Nuoret aktiivit pörräävät isoissa kaupungeissa ja vanhat tekijät yrittävät tekohengittää maaseudun toimintaa. Oulun vaalipiirissäkin tähän tilanteeseen kaivattaisiin ratkaisuja.

Jani Untinen
Kalajokilaakson Vihreät ry:n puheenjohtaja